Nainen on paras työntekijä, koska hän ei kyseenalaista esimiehensä vaatimuksia, edes pikkujouluissa. Nainen kokee voimakkaasti esimiehen isähahmona, jota on toteltava tai se suuttuu. Kerron nyt teille naiset salaisuuden … … shhh … ei tartte totella pomoa jos ei haluu. Samalla tavalla kuin kiukuttelette miehellenne, voitte kiukutella töissäkin. Jos pomo hermostuu se antaa potkut, hui kamala.
Pahinta mitä naiselle voi tapahtua on ylennys, siinä menee loppukin reaalimaailman käsityskyky. Työstä tulee kaikkein tärkein asia. Mies hoitakoon lapsia, koska minulla on nyt tämä tärkeä työ ja paskat se mikään tärkeä ole. Maailmassa ei ole yhtään niin tärkeää työtä että pitää lapsensa hylätä. Mutta kuitenkin enemmistö työssäkäyvistä naisista kokee, että hänen on pakko mennä töihin, vaikka lapsella olisi leukemia.
Nainen saa osallistua kodin ulkopuoliseen työhön vain jos lapset ja koti ovat kunnossa sekä miehestä se on hyvä asia. Muuten naisen tehtävä on saada lapsia ja hoitaa kotia. Kuulostaa vanhakantaiselta, mutta niin se on tarkoitettu. Tottakai voi nainen valita myös työn, mutta samaanaikaan siihen eivät lapset kuulu. Naisen kuuluisa moniajo ei pysty erottamaan asioiden tärkeysjärjestystä, vaan se joka lapsista huutaa eniten saa eniten huomiota eli pomo. Jos huutajia on useampi, kuten myös mies tai lapset niin nainen tuntee riittämättömyyttä kaikkien asioiden hoitamiseen ja siihen tepsii vakioratkaisuna avioero.
Taas lakimuutos, naisen työsuhde voidaan päättää välittömästi naisen itsensä tahi aviomiehen ilmoituksella ja nainen on oikeutettu 500 päivän työttömyyskorvaukseen. Tämän jälkeen työpaikalla saatetaan hieman jopa kunnioittaa naisen työpanosta.
