Nykyiset keski-ikäiset ovat kasvatettuja vanhempiensa oppien mukaisesti ja ovat yhden sukupolven verran jäljessä arvoineen: uskollisuus, rehellisyys, ahkeruus, suoraselkäisyys ja vastuullisuus. Nämä ovat raamatullisia hyveitä, mutta nyky-yhteiskunnassa näin toimivalle nauretaan ja leimataan hyväksikäytetettäväksi hyväuskoiseksi hölmöksi. Vanhemmat ihmiset, luonnollisesti, arvostavat näitä aikuisia joista tuli hyviä kansalaisia, uutteria veronmaksajia ja heidän riistoeläkkeidensä rahoittajia.
Parasta tässä kylmänsodan sukupolvessa on, että he eivät kapinoi tai kyseenalaista mitään. Nöyränä he äänestävät isiensä viitoittamat puolueet valtaan, joissa ajetaan vain isien etuja. Lapsia peloteltiin suurvaltasodalla ja kerrotiin kamalasta pula-ajasta. Kaukaisessa afrikassakin on aina ollut nälänhätä, mitäs me niistä kunhan saadaan isille rahnaa. Viimeisin lama niisti meidän talomme, osakkeemme ja työmme. Isät jäivät töihin ja pystyivät maksamaan jo inflaation maksamia talojaan mutta meidät ajettiin pihalle.
Uusin sukupolvi on menetetty täysin. Heidän ei tarvitse tehdä töitä, koska valtio hoitaa kaiken. Aika kuluu virtuaalimaailmassa örkkejä lahdaten ja pilveä poltellen. Ne muutamat työelämään tutustujat kyllästyvät nopeasti isien luomaan yritysmaailmaan, koska heitä ei vain kiinnosta hyppiä kääpien pillin mukaan. Lisäksi progressiivinen veroraippa tulonsiirtojen yhteisvaikutuksena ulosmittaa lähes kaiken työstä saatavan ylimääräisen tulon. Miksi siis sykkisin töissä?
Me keski-ikäiset olemme onnellisia koska meillä on kallista ruokaa ja täysvelkainen katto pään päällä, kiitos isien.
